Kuukauden kirja: Miriam Attias & Jonna Kangasoja (toim.) "Me ja ne. Välineitä vastakkainasettelujen aikaan"
Into Kustannukselta ilmestyi alkuvuodesta kirja Me ja Ne – Välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Kirja kokoaa yhteen teoriaan ja käytäntöön perustuvia havaintoja siitä, mitä pitää osata tunnistaa ja millaisia kykyjä tarvitsemme, jotta voimme vastata tämän päivän polttaviin yhteiskunnallisiin haasteisiin: yhteiskunnan polarisoitumiseen, kuplaantumiseen, kärjistyneeseen keskusteluilmapiiriin, vihaan ja väestöryhmien välisiin konflikteihin. Kirjan on kirjoittanut joukko konfliktinratkaisun ja sovittelun ammattilaisia. Kirjassa on mukana myös kirjoittamani tapauskuvaus väestöryhmien välisen konfliktin sovittelusta.
Päädyin mukaan kirjaprojektiin, kun haastattelin kirjan toista toimittajaa Miriam Attiasta vihapuheesta erästä hanketta varten. Haastattelun lopuksi Miriam pyysi minua tekemään tapaustutkimuksen väestöryhmien välisen konfliktin sovittelusta. Lupauduin ja tapauskuvaus päätyi lopulta osaksi kirjaa. Tapauskuvausta varten haastattelin erään väestöryhmien välisen konfliktin osapuolia, jotka olivat läpikäyneet sovitteluprosessin. Haastatteluissa keskityin ennen kaikkea selvittämään sitä, miten haastatellut olivat kokeneet sovittelun ja mitkä olivat olleet heidän mielestään sovitteluprosessin vahvuudet ja heikkoudet.
Haastatteluja tehdessäni, niitä analysoidessani ja osallistuessani kirjoitustyöryhmän tapaamisiin sekä muihin tematiikkaan liittyviin tilaisuuksiin, opin paljon polarisaatiosta, konfliktien dynamiikasta ja sovittelun mahdollisuuksista. Erityisen paljon opin Bart Brandsmanin polarisaatioon liittyvissä koulutuksissa. Kirjan aloittaakin hänen ja Attiaksen yhteisartikkeli, jossa käydään läpi polarisaation dynamiikka. Heidän mukaansa polarisaatio saa käyttövoimansa "me ja ne" -ajattelusta, joka johtuu ihmismielelle luontaisesta kategorisointiajattelusta, mutta joka voi johtaa myös polarisoitumiseen, vihapuheeseen ja kärjistyessään jopa väkivaltaiseen konfliktiin. Brandsma ja Attias myös toteavat, että hyväntahtoinen dialogi voi joskus jopa pahentaa polarisaatiota. Dialogia ratkaisuksi tarjoavilla pitääkin olla oikeat työkalut käytössään, jotta dialogi ei lisäisi vastakkainasettelua entisestään.
Kirjan toisessa osassa annetaan näitä rakentavaa dialogia tukevia työkaluja. Mm. Jonna Kangasoja kuvaa artikkelissaan yhdysvaltalaista Public Conversations Project -hanketta, joka on onnistunut tuomaan tuhansia ihmisiä keskustelemaan kiihkoa herättävistä aiheista, kuten abortista, aselaeista ja samansukupuolisten avioliitto-oikeudesta. Kangasoja kuvaa, miten Public Conversations -projektissa keskusteluyhteyksien luomisen onnistumisen takana oli perusteellinen valmisteluvaihe ja tarkkaan mietitty strukturoitu keskustelun fasiliointi, joiden kautta pystyttiin tekemään tilaa uudenlaisille kohtaamisille.
Kirjan kolmannessa osassa - "Syitä optimismiin" - mm. kirjailija ja dokumentaristi Elina Hirvonen kirjoittaa taiteen mahdollisuuksista luoda keskusteluyhteyksiä. Hän kuvaa, miten mielikuvitus on tärkeä voimavara polarisaation ehkäisyssä: "Kyky kuvitella tulevaisuutta, mahdollisia maailmoja ja toisenlaisia todellisuuksia on ollut aikakaudesta ja yhteiskunnasta riippumatta ihmisen tärkeimpiä selviytymiskeinoja." Me ja ne -ajattelu saa käyttövoimansa ennen kaikkea tunteista eikä faktoista. Näin ollen tarvitaan myös mielikuvitusta erilaisten kategorioiden purkamiseen.
Voin lämpimästi suositella kirjaa sekä aiheen parissa työskenteleville ammattilaisille, että kaikille ihmisille, koska jokainen meistä kohtaa elämässään polarisoitumista ja konflikteja.
Erikoissuunnittelija, Inka Lilja, HEUNI