Ih­mis­kaup­pa on luul­tua mo­ni­muo­toi­sem­pi il­miö, jo­hon ei aina lii­ty fyy­sis­tä vä­ki­val­taa

Tuoreen väitöskirjan mukaan Suomessa esiin tulevaa ihmiskauppaa tapahtuu monilla työ- ja yksityiselämän sektoreilla ja hyväksikäyttö voi olla seksuaalista, taloudellista, psykologista, fyysistä tai eri tavoin työhön liittyvää.

Tutkimus tuottaa lähihistoriallisen analyysin Suomen ihmiskauppatilanteesta 2000-luvulla ja osoittaa, että ihmiskauppa on muuttanut jonkin verran muotoaan 1990-luvun loppupuolelta 2010-luvulle tultaessa.

– Laajamittaisten paritusoperaatioiden sijaan Suomessa tunnistetaan nykyisin aiempaa paremmin hyväksikäyttöä, joka tapahtuu yksittäisten ihmisten välillä ja toisinaan lähisuhteissa erilaisissa työ- ja yksityiselämän konteksteissa, kertoo väitöskirjatutkija Minna Viuhko.

Myös ymmärrys siitä, että ihmiskauppaa tapahtuu kantasuomalaisten välillä, on lisääntynyt ihmiskaupan vastaista työtä tekevien toimijoiden parissa. Suurelle yleisölle ihmiskauppa saattaa edelleen näyttäytyä ainoastaan ulkomaalaiskysymyksenä.

– Ilmiö ei kuitenkaan vain tule Suomeen jostain muualta ja liity ainoastaan ihmisiin, jotka tulevat Suomeen muualta, Viuhko muistuttaa.

Pel­ko ja ra­hat­to­muus es­tä­vät uh­ria läh­te­mäs­tä

Väitöstutkimus käsittelee ihmiskaupan uhreja, rikoksentekijöitä ja heidän välisiä suhteitaan. Rikoksentekijöiden ja uhrien välinen valtasuhde on epätasapainossa, ja tekijät sitovat uhrin hyväksikäyttösuhteeseen monin tavoin. Vaikka uhrin liikkumisvapautta ei olisi konkreettisesti rajoitettu tai uhria ei pahoinpideltäisi fyysisesti, on useita tekijöitä, jotka estävät uhria lähtemästä.

– Tällaisia ovat esimerkiksi pelko, rahattomuus ja velka, kielitaidottomuus ja hankaluudet toimia vieraassa maassa sekä se, ettei ole paikkaa minne mennä tai ajatus, että "kohta tilanne paranee". Pakeneminen voi olla myös konkreettisesti mahdotonta, koska henkilön liikkumista vahditaan ja rajoitetaan, Viuhko kertoo.

– Jotta ihmiskaupparikoksia voidaan tunnistaa ja uhreja auttaa, on tärkeää ymmärtää ilmiön monimuotoisuus, uhrien ja rikoksentekijöiden välisten suhteiden dynamiikka ja hyväksikäyttöön ja uhrien kontrollointiin liittyvän vallankäytön luonne, Viuhko jatkaa.

Ri­kol­li­set ra­joit­ta­vat uh­rien toi­min­taa useil­la ta­voil­la

Tutkimuksessa on selvitetty myös, minkälaista toimijuutta uhreilla on. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, minkälaisena ihmiskaupan uhrien toimijuus näyttäytyy heihin kohdistetun hyväksikäytön kontekstissa ja miten hyväksikäyttö rajoittaa uhrien toimijuutta.

– Rikoksentekijät rajoittavat uhrien toimintaa ja toimijuutta monin tavoin uhriin ja hänen läheisiinsä kohdistuvan uhkailun, fyysisen, psyykkisen ja seksuaalisen väkivallan, erilaisten taloudellisen kontrollin muotojen, liikkumisvapauden ja yhteydenpidon rajoittamisen sekä manipuloinnin avulla. Lisäksi uhrien asuin- ja elinolosuhteet voivat olla hyvin huonot ja heidän integroitumistaan ja tutustumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan rajoitetaan.

Viuhkon mielestä on tärkeää, että ihmiskaupan uhrien toimijuus tunnustetaan.

– Heitä ei tule nähdä ja kohdella vain passiivisina toiminnan kohteina, vaikka he ovatkin joutuneet vakavan hyväksikäytön uhreiksi, hän toteaa.

Tutkimuksessa tarkastellaan rikoksentekijöiden ihmiskaupan uhreihin kohdistamaa väkivaltaa, pakottamista ja kontrollia eri näkökulmista ja erilaisissa konteksteissa. Tutkimusaineisto kattaa viranomaisaineistoja (tuomiot ja esitutkintapöytäkirjat), ihmiskaupan tai sen kaltaisen hyväksikäytön uhrien haastatteluita sekä asiantuntijahaastatteluita.

***

Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa lauantaina 8.2.2020 klo 12 Porthanian salissa PIII, osoitteessa Yliopistonkatu 3. Vastaväittäjänä toimii professori Tarja Väyrynen ja kustoksena professori Ilkka Arminen. Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöskirja julkaistaan YK:n yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) julkaisusarjassa http://bit.ly/HEUNI_Report_90

Lisätiedot:

Minna Viuhko
minna.viuhko@helsinki.fi